torstai 19. huhtikuuta 2012
Epilogi:
"Olihan se lopulta annettava periksi..."
Televisiossa alkoi talvella taas uusi kilpailuohjelma, The Voice of Finland. Tv-viidakon ennakkorummutus oli totuttuun tapaan kovaa, mutta se mikä siinä herätti mielenkiintoa oli se, että ennakkoon luvattiin pudotuskisa, jossa ei niinkään arvostella putoajia kuin kiitetään jatkajia. Toki uuden ohjelman puffeissa näytetyt kääntyvät tuolitkin kiinnostivat.
Mieleen tuli etsimättä eräs toinen ostoformaatti, jonka viihdyttävyys perustuu erityisesti siihen, miten monin sanankääntein ja kehonkielin surkeasti nuotinvierestä laulavia julkkispyrkyreitä nolataan.
Tai näin ainakin kerrotaan. Itse en ole katsonut ensimmäistäkään jaksoa mainittua toista formaattia. Eipä sillä, eihän minulla voi olla näin ollen kuin hyvää sanottavaa siitä. Mainitun laulukisan edellinen voittaja, Martti Saarinen, oli koulullamme tuomaroimassa oppilaskunnan järjestämää Talent-kisaa ja hän oli kyllä sympaattinen ja ystävällinen kaveri. Arvattavasti myös laulajana hyvä.
Mutta tämä The Voice of Finland? Mikähän se on laatuaan? Perheenä emme ole katsoneet ainuttakaan tosi-tv -ohjelmaa. Kyse on ollut periaatteellisesta linjavedosta ja ylipäänsä siitä, että televisiolla ei ole kovin iso rooli perheessämme. Ei ainakaan ennen lasten nukkumaanmenoa. (Sen jälkeisestä elämästä saa kalpean kuvan esimerkiksi toisesta blogista nimeltään Television aarteet.)
Nyt vaaka kallistui katsomisen kannalle.
Ohjelmaan oli valittu kovin erilaatuisia tuomareita: Elastinen, Lauri Tähkä, Paula Koivuniemi ja Michael Monroe. Kaikki tunnettuja nimiä musiikissa ja luultavasti tämän seurauksena vielä tunnetumpia omien genrerajojensa ulkopuolellakin. Heidän harteilleen oli siis kuitenkin laitettu tämä kannustusrooli, ja kyllä he ovat tehneet työtä käskettyä koko sesongin läpi. Toki repliikkeihin on mahtunut paljon latteuksiakin, kuinkas muuten, kun arvioitavana on kymmeniä ja taas kymmeniä esityksiä, mutta kyllä siihen on mahtunut paljon aitojakin reaktioita, paljon hyviä huomioita ja paljon todellista kannustusta.
Mikä vielä mielenkiintoisempaa on se, että kylläpä Suomesta löytyy todella paljon mahtavan hyviä laulajia! Katsoja on saanut ällistellä ja nauttia korvakarkkia kuullessaan toinen toisensa jälkeen hyviä laulusuorituksia. Vaikka esityksissä on ollut mukana keskivertoa enemmän dramaattista tulkintaa sekä korkeita ja revitteleviä, jopa brassailevia ääniä, niin kyllä on ollut laatuakin. Laulamisen taitoa.
On hienoa seurata vierestä, kun joku osaa oikeasti asiansa.
Näkemättä on, mitä 'tähtivalmentajat' ovat kulissien takana tehneet sparratakseen oman joukkueensa laulajia lentoon, mutta klooneja ei ole tuutista kuitenkaan tullut ulos. Itse asiassa kilpailijoiden kommenteista päätellen valmentajat ovat oikeasti antaneet neuvoja ja ennen kaikkea rohkaisseet heitä oman äänen ja oman tyylin löytämiseen.
Joten formaatti osoitti pitävänsä kutinsa. Isommin nolostumatta ja ainakaan sensuroimatta on voitu lapsiperheessäkin katsoa tätä kisaa.
On kotikatsomossa tietysti koettu pettymyksiäkin, kun oma suosikiksi matkan varrella kasvanut laulaja onkin varoittamatta tippunut kisasta. Ei kuitenkaan teilattuna, vaan jalkansa bisneksen ovenrakoon saaneena.
The Voice of Finland -kisaa voidaan tietysti tarkastella myös tuosta toisesta bisnesnäkökulmasta. Ruudun ylänurkassa todetaan reilusti, että ohjelma sisältää tuotesijoittelua, ja niinhän se on. Totuttuun tapaan myös äänestyksestä rahastetaan. Liput Turun Logomoon ovat menneet kuin kuumille kiville (Kyllä! Olen itsekin roikkunut linjoilla useita kertoja ja saanut ei-oota vaivoikseni. Esitykset ovat vakuuttaneet ruudunkin läpi, mutta olisi ollut hienoa kokea samantapainen hetki, kuin viisitoista vuotta sitten, kun nuori ja liikunnallisesti kömpelö Pentti Hietanen vetäisi Marian Helsingin Kaupunginteatterin lavalla West Side Story -musikaalissa; iho meni kananlihalle...).
Mutta mutta. Semifinaalissa jatkopisteitä jaettiin myös Spotify-kuunteluosuuden mukaan. Spotifyn kuuntelu taas edellytti kirjautumista ja se puolestaan edellytti Facebook-tunnusta. Siinä sitä oltiin! Itse en ole Facebook-ihmisiä (joskin sieltä haulla näköjään löytyy kaimani... kukapa olisi uskonut!).
Kyse on jonkinasteisesta perusperiaatteesta olla sitoutumatta yhteisöihin ja perusperiaatteesta olla antamatta henkilötietojaan muiden käsiin. Nykyisessä tietoyhteiskunnassa on tietysti myös joustettava näistäkin periaatteista, mutta niistä ei tarvitse kokonaan luopua. Ratkaisu pitää olla omassa päätäntävallassa.
Facebookiin liittyy paljonkin salaliittoteorieoiden tasoa olevia urbaanilegendoja, mutta toisaalta ihan arkisesti on todettu myös 70 prosenttia kaikista tietokoneviruksista tulevan Facebookin kautta. Virukset tehdään muualla ja niitä levitelläänkin muualla, mutta Facebookissa oleva kätevä mahdollisuus jakaa kaikenmaailman videoita, blogeja ja kuvia sun muita helpottaa myös viruksentekijöiden työtä. 800 miljoonaa käyttäjää on aika potentiaalinen asiakaskunta, kun se on vielä niin heterogeeninen. Arvot, ryhmät, kiinnostuksenkohteet, laitteet ja ohjelmien suojaus vaihtelevat.
No niin. Olihan se lopulta annettava periksi ja liityttävä maailmanyhteisön jättimäisen leirinuotion ääreen, jotta pääsi kuuntelemaan ja pääsi vaikuttamaan. Jotta saa olla osallisena tapahtumaa. Ei tämä ihan flash mob ole, ja joku ilonpilaaja voisi jopa huomauttaa, että et sinä oikeasti itse tee nytkään yhtään mitään. Mutta on osallistumisen tunne kuitenkin aika huumaava ja koukuttava. "Missä olit silloin, kun The Voice of Finlandin finaali käytiin?"
Joten täällä sitä nyt sitten ollaan. Kirjauduin Spotify-kuunteluun ja annoin kuuntelemalla ääneni Saara Aallolle. Laitoin Saaran Je suis malade -biisin voimasoittoon, ja niillä kuunteluillahan Saara sitten meni finaaliin huolimatta tuottajan pahoista kuiskutuksista. Vai oliko se skandaali päinvastoin? Anyway.
Nyt vain odottelen kisan finaalia. Ja kavereita omalle Reijo Vähäjärri -statukselleni.
3 kommenttia:
P.S.1 Finaalilähetyksen tauottua laskeutui meille
kovaääninen tyrmistynyt hiljaisuus... Mutta pulinat pois; kansa on taas puhunut
ja Vironperällä kuunnellaan kansan ääntä. Sipolan tyyppinen laulaja on Suomesta
puuttunut?
P.S.2 Ei mennyt vuorokauttakaan, kun Rexa sai kaverin Facebookiin. Kiitos huumorintajusta!
P.S.2 Ei mennyt vuorokauttakaan, kun Rexa sai kaverin Facebookiin. Kiitos huumorintajusta!
P.S 1: En tiedä miten iso prosentuaalinen merkitys
finaalilähetyksen aikana tulleilla äänillä oli kokonaispotissa, mutta niiden
äänien osalta illan kappalevalinnoilla oli varmastikin merkittävä vaikutus.
Tarkemmin sanoen, tässä tapauksessa sillä Sipolan U2-sovituksella lopun
yleisörallatuksineen kaikkineen (mikä kieltämättä olikin aivan vetreä täräytys
ja muutenkin siedettävämpi versio kuin originaaliversio). Myös kakkosrundin
mittatilauskappaleista Sipolan ralli oli ns tavalliselle populäärimusiikin
keskivertokuluttajalle luultavasti helpommin lähestyttävä tekele kuin vaikkapa
se Saara Aallon oma kipale.
Kokonaan toinen asia on sitten se että onko Sipolassa enemmän voiceoffinlandia vai idol(s)ia, mutta kansa on taas kerran puhunut juu. Ja kuten lohduteltu on, saavathan ne muutkin kisan vahvat hahmot epäilemättä mahdollisuuden kokeilla siipiään musiikkimarkkinataloudessa.
Mutta olisihan tässä jälkipuinnille (ja kovaääniselle tyrmistyneelle hiljaisuudellekin) kyllä saumaa. Onneksi näihin on tottunut, harjoitusta on saanut aika lailla joka kerta kun kansan syvien rivien mielipidettä tiedustellaan ja pääsee näkemään lopullisen tuloksen, oli nyt sitten politiikasta tai viihteestä kyse (jos niillä merkittävää eroa onkaan, tai niiden laatustandardeilla ainakaan).
P.S 2: silmääiskevä hymiö
Kokonaan toinen asia on sitten se että onko Sipolassa enemmän voiceoffinlandia vai idol(s)ia, mutta kansa on taas kerran puhunut juu. Ja kuten lohduteltu on, saavathan ne muutkin kisan vahvat hahmot epäilemättä mahdollisuuden kokeilla siipiään musiikkimarkkinataloudessa.
Mutta olisihan tässä jälkipuinnille (ja kovaääniselle tyrmistyneelle hiljaisuudellekin) kyllä saumaa. Onneksi näihin on tottunut, harjoitusta on saanut aika lailla joka kerta kun kansan syvien rivien mielipidettä tiedustellaan ja pääsee näkemään lopullisen tuloksen, oli nyt sitten politiikasta tai viihteestä kyse (jos niillä merkittävää eroa onkaan, tai niiden laatustandardeilla ainakaan).
P.S 2: silmääiskevä hymiö
Kyynikko voisi todeta, että eikö maailman pelastumisen
kannalta ole oleellisempaakin puhuttavaa kuin joku mokoma hoilotuskisa. No, ei
ole.
Itselle tämä oli henkilökohtainen ihmiskoe: meillä oli kotikatsomossa ikähaitari kuusivuotiaasta kuusikymppiseen, ja kyllä, kyllä tällainen ohjelmatyyppi toimii. Ainakin näin noviisiporukalla.
Voittajan omissa käsissähän juttu on. Jos hänet tunnetaan tämän jälkeen TVOF-Sipolana, niin hän on epäonnistunut. Aika näyttää jälleen kerran. Kuten historia sitten myöhemmin todistaa, mikä kärpäsjoukko oli oikeimmassa kannattaessaan omaa suosikkiaan.
Luultavasti kaikki kilpailijat eivät tietystikään alunperinkään hakeneet cover-pohjaista tunnettavuutta. Jos ajatellaan esimerkiksi Mikke Monroen (jonka ikuisesti muistamme lahnajärveläisen huoltamon pihalta 90-luvulta...) joukkueen sympaattista Kimmo Härmää tai Mikko Herrasta, niin kumpaakaan ei osaa ajatella muottiin puristettuna valtavirran kulkijana, vaan ehkä hakevan toisenkokoisia, omempia foorumeitaan. Tällainen satunnainen kuulija ei ollut ikinä kuullutkaan kumapaisestakaan. Mutta nyt on.
Itselle tämä oli henkilökohtainen ihmiskoe: meillä oli kotikatsomossa ikähaitari kuusivuotiaasta kuusikymppiseen, ja kyllä, kyllä tällainen ohjelmatyyppi toimii. Ainakin näin noviisiporukalla.
Voittajan omissa käsissähän juttu on. Jos hänet tunnetaan tämän jälkeen TVOF-Sipolana, niin hän on epäonnistunut. Aika näyttää jälleen kerran. Kuten historia sitten myöhemmin todistaa, mikä kärpäsjoukko oli oikeimmassa kannattaessaan omaa suosikkiaan.
Luultavasti kaikki kilpailijat eivät tietystikään alunperinkään hakeneet cover-pohjaista tunnettavuutta. Jos ajatellaan esimerkiksi Mikke Monroen (jonka ikuisesti muistamme lahnajärveläisen huoltamon pihalta 90-luvulta...) joukkueen sympaattista Kimmo Härmää tai Mikko Herrasta, niin kumpaakaan ei osaa ajatella muottiin puristettuna valtavirran kulkijana, vaan ehkä hakevan toisenkokoisia, omempia foorumeitaan. Tällainen satunnainen kuulija ei ollut ikinä kuullutkaan kumapaisestakaan. Mutta nyt on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti